Metalliteknologian raportti

Ø

Noniin, tämä kirjoitelma meni sitten aivan uusiksi.

 Kaikki aiemmin kirjoittamani hävisi jonnekin, kun lisäsin kuvaa.... Nyt täytyy muistella vähän ankarammin, kuinka ne työt oikein tehtiinkään.

LÖYLYKAUHA

Kuparin pakotus

Taontatyö, jossa kuumamuokkausta

Työ aloitettiin piirtämällä metalliharpilla ympyrä kuparilevylle ( vahvuus 0,7 mm, levyn koko 125x125mm)

Piirtämisen jälkeen ympyrä leikattiin irti peltisaksilla. Jotta pakotus olisi helpompaa, kuparia kuumennettiin kaasupolttimella( En tiedä oikeaa nimeä, kavereiden kesken : Tohotin). Kuumennuksen jälkeen kuparipala siirrettiin pihdeillä kylmän veden alle ja jäähdytettiin. Sitten levy olikin jo valmis muokattavaksi.

Löylykauhan kuupan pakotus aloitetaan hakemalla muotoa kumivasaralla. Se on sopivan pehmeä, eikä puhkaise kuparilevyä. Pakotustyö tehdään alustan päällä. Meillä oli käytössä metallinen tuki, jossa ei ollut pohjaa. Koululla käytämme puisia taltattuja "kuppeja", joiden päällä pakotus tehdään, silloin puhkeamisen vaara ei ole niin suuri. Muovivasaran jälkeen työtä jatkettiin nupupäisellä vasaralla hillitysti naputellen.

Tässä löylykauhassa reuna taitetaan. Kätevänä tukena on rautakuula, jota vasten reuna on helppo vasaroida.

 Kauhan vartta varten sahataan n. puolen metrin pätkä 6x6mm teräs ? tangosta. Varren olisi voinut vääntää kierteelle, mutta en halunnut sitä omaan mökkikauhaani. Kierteelle taivutus onnistuu ilman lämmittämistä. Tanko kiinnitetään tukevasti penkkiin, toiseen päähän kiinnitetään esim. lukkopihdit ja väännetään. Myös iso jakoavain käy vääntämiseen. Jotta varsi ei kierteitä tehdessä vääntyisi vinoon, se kannattaa ennen vääntöä pujottaa metalliputken sisään. Putki tukee ja pitää tangon suorassa.

Kuumataonnalla tangon toinen pää taotaan litteäksi, siihen päähän kiinnitetään  kuuppa. Tanko kuumennetaan ajossa hehkuvaksi ja taotaan pajavasaralla alasinta vasten. Tarvittaessa tankoa lämmitetään aina uudelleen ja takomista jatketaan, kunnes lopputulos on haluttu.

Taoin omaan työhöni tangon toisen pään teräväksi, jotta se olisi helpompi istuttaa puiseen kahvaan.

Kuupan kiinnitys varteen aloitetaan  poraamalla taottuun lenennykseen kaksi reikää. Reiän paikat merkittiin napauttamalla pistepuikolla.Kuuppaan porattiin aluksi vain yksi reikä. Kuupan ja varren reiät asetettiin kohdakkain ja kiinnitys tehtiin kuparinaulalla. Naulan kanta jää kuupan sisäpuolelle ja varsi katkaistaan n. 3mm pituiseksi.  Naula tuetaan ja varsi lyödään lyttyyn, tarkoituksena muotoilla kaunis puolipallo. Ei ollut aivan helppoa, vasarointi meni vinoon ja tuloksena oli soikea möykky.

Kauhan kahvan tein koululla. Sirkkelöin 3,5x3,5 cm riman, josta katkaisin käteen sopivan pätkän. Hion puun ja käsittelin sen saunasuojalla. Jätin kahvan tarkoituksella kantikkaaksi. Porasin toiseen päähän 6,5mm terällä reiän. Kiinnitin kauhan höyläpenkkiin, asetin  kahvapalan varren terävän päähän ja hakkasin puunuijalla kahvan  kiinni. Pysyi tukevasti, ei tarvinnut liimaa.

Meillä työt jaetaan , ei tosin ehkä aivan tasan. Mies teki saunan ja minä sinne kauhan. Tulisipa jo kesä, pääsisi kokeilemaan, kuinka yhdistelmä toimii.  

SUODATINPUSSITELINE

Alumiinityö, jossa taivutusta

Alumiini oli taas täysin uusi materiaali. Yhtään, kuinka se käyttäytyy ja kuinka sitä voi työstää. Taivutuksia siis ainakin. Mietin ensin jotain kynttiläalustaa , mutta halusin kuitenkin keksiä vielä jotain muuta. Kotonamme suodatinpussit pötköttelevät lappeellaan kaapissa, niille tarvitsisi telineen.

Tein mallin paperista ja sovittelin sitä pusseille. En ollut kuitenkaan varma, voiko suunnitelmani toteuttaa, joten piirsin myös kynttiläalustasta kaavan.

Raumalla Matti tarkasti kaavani ja piti sitä toteuttamiskelpoisena. Piirsin kaavan avulla tarvittavat viivat alumiinilevyyn. Piirtämiseen käytin metallitikkua. Leikkasin ylimääräiset pois leikkurilla,viilasin ja hioin reunat.

Taivutukset aloitin pienistä taitteista. Käytin niihin listapihtejä.

Taivuttelun jälkeen työ koottiin lopullisesti popniittaamalla. Niittejä varten porataan ensin reiät. Reikään asetetaan niitti, niitin varsi työnnetään popniitipihtien sisään. Sitten pihtejä puristetaan niin monta kertaan, että kuuluu paukahdusa niitin varsi katkeaa. Saa puristaa aika lujaa, riittääköhän oppilailla voimat?

Lopuksi työ kiillotetaan teräsvillalla ja tarvittaessa vielä hiotaan reunoja.

Toimii

EMALOINTI

Kokeilimme emalointia valmiiden kuparikuvioiden päälle. Valitsin omenan ja kuun. Kuvion päälle ripotellaan emalointijauhetta. Kuvion alla on paperi, johon ylimenevä jauhe kerääntyy ja se on siitä helppo kaataa takaisin jauheastiaan. Jokaisella värillä on oma suojapaperinsa.

Kuvio on puhdistettava ennen ripottelua alkoholilla, sen jälkeen siihen ei saa enää sormin koskea.

Levyn päälle pitää laittaa suoja, ennen emaloitavan kuvion asettamista sille. Käytössämme oli matalalassa lämmössä sulavat emalointijauheet, niitä voi siis sulattaa normaalilla levyllä. Kuvion siirtämiseen levyn päälle tarvitaan pieni lasta ja vakaa käsi.

Kun väri sulaa, kuvio siirretään jäähtymään puupalan päälle. Mikäli kuvioon halutaan toistakin väriä, sen voi ripotella heti aluksi tai jo jäähtyneen pinnan päälle ja sitten kuumentaa kuvio uudellen.

Omenassa käytin kahta vihreää väriä ja kahta kuumennuskertaa. Kuu on kerrasta keltainen.

KÄSIKORU

Muinaisketju

Ketjun teko alkoi kieputtamalla 2,5m metallilankaa tiukaksi spiraaliksi. Tähän tarkoitukseen oli oma laite, spiraali syntyi kiertämällä kammesta ja samalla toisella kädellä lankaa täytyi pitää kireällä ja ohjata aivan edellisen langan viereen.

Kun lanka oli kierretty, se siirrettiin sahattavaksi telineeseen. Sahaa täytyi pitää kohtisuoraan spiraalia vasten ja sahata pikkuhiljaa syntyneet renkaat auki. Renkaita tipahteli pöydälle sahauksen edetessä. Loppupätkä sahattiin niin, että spiraalia pidettiin toisessa kädessä sormien välissä ja toisessa kädessä siis on saha. Sahan terään lisättiin vahaa useamman kerran, silloin saha kulki paremmin.

Näin syntyneistä renkaista ryhdyttiin kokoamaan ketjua. Ensimmäiseen lenkkiin kiinnitettiin kaksi lenkkiä. Työkaluina oli pihdit molemmissa käsissä. Lenkkiä käännettiin ensin itsestä poispäin ja sitten liitoskohtaan. Jos kuului pieni napsahdus, silloin lenkin reunat olivat tiukasti kiinni.

Työ jatkui niin, että lenkkipariin lisättiin aina kaksi lenkkiä. Viimeiseksi kiinnitettiin lukko. 

Tein ensin vähän liian pitkän ketjun, sitä joutui hieman purkamaan, ennen kuin lopputulos oli hyvä. Työ oli niin intensiivistä, etteimistään työn vaiheesta ole kuvaa. Tässä lopputulos.