Salaatinottimet
Työ
aloitettiin sirkkelöimällä n. 5 cm levyisiä suikaleita muovista.
Seuraavaksi
hioin reunoja hiomapaperilla. Sitten muovi asetettiin kuumenevien lankojen
päälle muovintaivutuskoneeseen, en tiedä laitteen oikeaa nimeä. Kohdat, joiden
ei haluttu lämpenevän suojattiin vaneripaloilla. Laitteen kansi suljettiin ja
n. kahden minuutin kuluttua muovi oli jo niin pehmeää, että sitä saattoi
muotoilla.
Puristin
pitkittäissuuntaan olevaa pehmeää kohtaa ja muovi painui siitä pienelle
taitteelle. Näin ottimista tulee hieman tukevammat.
Seuraavaksi
muotoiltiin ottimien päät. Tämä kannatti tehdä kaverin kanssa, toinen lämmitti
kuumailmapuhaltimella ja toinen taivutti päitä puista tukea vasten.
Päiden
muotoilun jälkeen, muovi taivutettiin keskeltä kahtia. Tässä apuna oli pyöreä
paksu rima. Työ sujui taas parhaiten kaverin kanssa, toinen lämmitti ja toinen
muotoili.
Korvakorut ja avaimenperät
Tämä työ
aloitettiin liimaamalla kolme eriväristä muovilevyä päällekkäin. Levyt
asetettiin puristukseen höyläpenkkiin muutamaksi tunniksi.
Liiman
kuivuttua, sahasin vannesahalla suikaleita avaimenperiksi. Korvakoruja varten sahasin
suikaleet neliöksi.
En tiennyt
miten palojen jatkotyöstö onnistuisi, onko esim. pieniä paloja vaikea tai jopa
mahdotonta hioa, niinpä jätin palat aika isoiksi.
Sahatessa
muovi hieman suli, joten värien rajat tulivat suttuisiksi. Hioin paloja
nauhahiomakoneella, siinäkin muovi hieman suli. Käsin hionta hiekkapaperilla on
todennäköisesti paras vaihtoehto.
Hionnan
jälkeen porasin palasiin pienet reiät. Muovipalan alle kannattaa laittaa puu
tueksi.
Toiseen
avaimenperään kokeilin vielä taivutusta. Lämmitin sitä kuumailmapuhaltimella ja
kiersin korkkiruuviksi.
Muovitöitä
oli ihan mukava kokeilla, mutta lopputulos esim. ylläolevissa töissä ei ollut
niin hyvä, kuin olisin halunnut. Värien rajat jäivät epätarkoiksi, varsinkin
kierretyössä kierteen kohta on aika suttuinen. Tämä kierretyö olisi kannattanut
tehdä yhdestä muovista.
Avaimenperien
jatkotyö oli helppoa, renkaan sai helposti pujotettua sille varattuun
reikään,mutta korvakorut tuottivat ongelmia. Korupalat ovat niin paksut,
etteivät valmiit korukaupan renkaat mahtuneet niihin. Väänsin sitten itse 0.4
mm hopeoidusta kuparilangasta sopivat renkaat, joihin koukut sai pujotettua.
Tekisin näitä koruja aika isona. Silloin korupalaan voi porata reilun kokoisen
reiän ja jatkotyöstö on helpompaa, aikakin jos näitä tekee lasten kanssa.
Nahkanauha tms. olisi hyvä korunauha. Muovipalojen pinta myös naarmuuntuu helposti,
pujottaessani aivainrengasta sain aikaiseksi viiruja pintaan.
Mietin vain,
voiko/saako tällaisia koruja tehdä alakoulussa.
Lähinnä pohdin liiman käyttöä.Siitä tuleva haju oli nimittäin aikamoinen. Vielä
kun sitten liimattua palaa lämmitti, lämpiävän muovin hajuun yhdistyi käryävän
liiman haju.
Muovi on
materiaalina aika haastava. Ensin pehmenemistä saa odotella ja sitten kaikki
tapahtuukin tosi nopeasti. Oppilaiden olisi hyvä kokeilla ensin jollakin
harjoituspalalla, miten toimitaan vikkelästi sitten , kun muovi on sopivan
pehmeä. Näin oma varsinainen työ ei menisi niin helposti pilalle.
Muokattavuus
on taatusti lapsille mieleen, mutta työnä ei aivan helppo.
Mietin
millaisia muovitöitä alakoulussa voisi tehdä.
Naulakon koukut voisi olla toteuttamiskelpoinen työ. Mäkihyppääjän
suksista olikin jo Raumalla puhetta. Ehkä joku muovioksa korujen säilytykseen.
Siinä voi kyllä tulla ongelmaksi, kuinka lämmittää vain yhtä tai kahta oksaa
kerrallaan. Yhdestä muovista kierteinen avaimenperä tai koru olisi ihan toimiva
oppilastyö. Samalla kyllä teettäisin tarkkailutehtäviä siitä, missä kaikessa
ympärillämme on muovia. Voisiko jotain muovijätettä jatkojalostaa
tarpeelliseksi tuotteeksi? Kotien roskapusseissa on aikalailla muovijätettä.
Juuri muovin
yleisyydestä johtuen, oppilaidenkin olisi hyvä tehdä joku muovityö. Saisi vähän
näppituntumaa tähän materiaaliin. Varmaan löytyy hyviä videonpätkiäkin,
kuinka muovituotteet teollisesti
valmistuu, ne olisivat varmasti mielenkiintoista katsottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti